Tuulivoimaloiden havainnekuva

Tuulivoimaloiden havainnekuva

Mielipidekirjoitus, Itä-Häme (06/2014): Vastuunkatoa Tuulivoimaloiden Rakentamiseen




Suurten tuulivoimaloiden rakentaminen jopa 400-500 metrin päähän asutuksesta tuntuu käsittämättömältä. Laitevalmistajien ilmoittama takuuarvo melun maksimiarvoksi on 105 dB luokkaa 3 MW tuulivoimalalle. Vertailukohtana moottorisahan meluarvo on  vajaa 100 dB ja ihmiskorvan kipuraja noin 120 dB. Tuulivoimalan tapauksessa 105 dB melulähde asetetaan alueen korkeimpaan maastokohtaan rakennetun 140 metriä korkean tornin huippuun. Tuulivoimayritysten tekemien mallinnusten mukaan tästä melusta ei ole enää 400-500 metrin päässä kuultavissa häiritsevää kovaa melua?  Puuston keskeltä moottorisahan ääni voi  kuulua  kilometrien päähän. Asukkaiden kokemus Porin voimaloista on, että  melu 400-500 metrin päässä voimalasta kuuluu ”suihkarin ylilentoa” vastaavana äänenä. Ilman  korvatulppia asukkaat eivät saisi nukuttua ollenkaan. Tuulivoimaloiden rakennussuunnitelmia  esiteltäessä annettiin kuva,  että melumallinnuksen mukaan voimaloiden ääni asuntojen sisällä vastaa jääkaapin tai ilmalämpöpumpun hurinaa. Mallinnuksen tulos ja toteutunut melun taso ovat jyrkässä ristiriidassa! Luottamusta tehtyjen melumallinnusten oikeellisuuteen ei tällaisten kokemusten jälkeen voi syntyä.

Melun mallinnusten lopputulokset näyttävät riippuvan myös laskelman tekijästä. Esimerkkinä vertaillaan Raahen tuulivoimaloiden FCG:n ja Pöyry Management Consulting OY:n tekemien  meluselvitysten lopputuloksia. FCG:n ja Pöyryn tuloksissa havaittiin merkittäviä ristiriitoja. FCG:n esittämissä mallinnustuloksissa melun alue on esitetty kauttaaltaan reilusti yli puolta lyhyemmäksi kuin Pöyryn laskelmissa. Valtava ero samasta kohteesta tehdyissä melumallinnuksissa sekä aiemmin esitetty ero Porin mallinnustuloksen ja käytännön melutoteuman välillä osoittavat, että melumallinnusta ei voida käyttää luotettavana kriteerinä  voimalalupia käsiteltäessä. Näin manipuloitavissa olevan lupakriteerin tilalle on otettava käyttöön luottavampi menettelytapa. Sosiaali- ja terveysministeriössä päätöskriteeriksi on valittu metri ja sen monikerrat. STM:n mukaan tuulimyllyjä ei pitäisi rakentaa kahta kilometriä lähemmäksi asuntoja. Vähintään 2 kilometrin meluraja on uusilla tuulivoimaloilla käytössä mm. Englannissa, Kanadassa, Australiassa ja Rankassa.
Vastuuta rakennuslupaan tarvittavien asiakirjojen virheistä ei näy ottavan kukaan. Ensisijaisesti luvanhakijan on vastattava toimittamiensa asiakirjojen oikeellisuudesta. Myös luvan päättäjien tulee varmistaa, että päätös perustuu oikeisiin tietoihin. Tuulivoimalan osoittautuessa melu- tai muiden haittojen aiheuttajaksi, ongelmia pyritään vähättelemään.  Halukkuudesta vastuunkantoon ja vahinkojen korvaamiseen ei näy jälkeäkään. Lopputuloksena osapuolten kannalta on, että virheellisten perusteiden kautta voimalan rakennusluvan saaneet palkitaan takuutariffeista muodostuvalla rahavirralla. Rakennuslupaan liittyvien asiakirjojen puutteellisen tarkastamisen tehneet päättäjät saavat kunnalleen voimaloiden kiinteistöverotulot. Tuulivoimaloiden melualueille jäävät ulkopuoliset henkilöt jätetään yksin meluongelman kanssa ja rangaistaan asuinympäristönsä rauhan menettämisellä sekä asuntonsa arvon romahtamisella. Toteutuuko lopputuloksessa oikeus ja kohtuus?

Seppo Siivola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti