Tuulivoimaloiden havainnekuva

Tuulivoimaloiden havainnekuva

Some on uusi keino jalostaa tietoa päätöksenteon tueksi

Tuulivoimahankkeen syvällinen riippumaton arviointi on aiemmin ollut kunnille haastava paikka. Jos pohtii asiaa resurssien kannalta, niin esimerkiksi Sysmässä asuu 4000 ihmistä ja kunnassa on töissä noin 60 ihmistä, mutta vain kourallinen ehtii perehtymään esimerkiksi tuulivoimahankkeeseen lainkaan syvemmin. Tästä huolimatta täytyisi tehdä päätöksiä, joilla on vaikutuksia lähialueiden asukkaisiin, luontoon, vapaa­ajan asukkaisiin, kunnan veropohjaan, jne.

Miten kunnan tulisi ylipäätään käsitellä tämän tapainen hyvin monitahoinen hanke? Edes ministeriöt ja tutkimuslaitokset eivät tunnu pääsevän kokonaisuudesta täydelliseen yksimielisyyteen ja tuoretta tutkimustietoa tulee esiin koko ajan ympäri maailman! Miten kuntien pitäisi sovittaa tuore tutkimustieto juuri heidän tilanteeseensa? Pitäisikö tässä uskoa pelkästään kaupallista toimijaa, jolla ei ole mitään intressiä kertoa hankkeen haittapuolista?

Tuulivoimahankkeita saattavat alkuun tällä hetkellä monenlaiset tahot. Kaikilla toimijoilla ei kuitenkaan ole määrättömästi aikaa perehtyä uuteen tutkimusnäyttöön ja arvioida mitä vaikutuksia hankkeen loppuun saattamisella todella on. Valitettavan monessa kunnassa onkin ajauduttu riitoihin, kun kokonaiskuva ja hankkeeseen liittyvät eri näkökulmat tulevat esille liian myöhäisessä päätöksenteon vaiheessa.

Eli kysymys on miten yksittäisen kunnan tulisi kerätä riittävä osaaminen arvioida hanke? Miten vältetään tilanne, jossa kunta joutuu ikävään välikäteen arvioimaan kaupallisen tahon esittämää aineistoa, kun samalla heillä on vähintäänkin riittämiin töitä peruspalveluiden järjestämiseen liittyvissä tehtävissä ja tuulivoimahanke saattaa olla kunnalle ainutkertainen?

Yksi vaihtoehto uudenlaiseen tiedon jalostamiseen on hyödyntää sosiaalista mediaa. Kun lasketaan yhteen Sysmän kuntalaiset, työntekijät ja vapaa-ajan asukkaat, saadaan kasaan liki 15 000 hengen joukko arvioimaan hanketta. Jos saisimme koko tämän ryhmän laajan osaamisen sekä heidän lisäverkostojensa ammattitaidon avulla jalostettua tiedon nimenomaan Sysmän tarpeisiin, voisimme parhaimmillaan arvioida hankkeiden eri osa-­alueita ei­-kaupallisesta näkökulmasta hyvinkin täsmällisesti.

On jopa mahdollista, että tämänkaltaisen verkoston yhdistetty ammattitaito ylittää kaiken sen, mitä olisi kaupallisesti mistään tarjolla. Lähestymistavan etuna on se, että tämä tieto ei ole kaupallisesti motivoitunutta eikä se maksa mitään, jos ihmiset tuottavat sen vapaaehtoisesti itseään kiinnostavista aiheista moderneilla talkootyöllä. Tämä tietämys edustaisi siis nimenomaan niitä intressiryhmittymien tarpeita, joita kunnan pitäisi demokraattisessa päätöksenteossaan huomioida. Kaupalliset yritykset tarjoavat luonnollisesti oman aineistonsa ja näkemyksensä hankkeidensa tueksi. Jos sosiaalinen verkosto arvioi hankkeen kunnan muiden intressiryhmittymien kannalta, niin kuntapäättäjän tehtävä demokraattisena päättäjänä mahdollisesti helpottuu. Tämä johtuu siitä, että päätöksenteon tausta-aineisto on aiempaa monipuolisempaa ja laadukkaampaa ilman, että se maksaisi mitään. Lisäksi tämänkaltainen prosessi sitouttaa eri toimijat päätöksentekoon ja edistää läpinäkyvyyttä.

Ajatuksenamme on siis tällä tuulivoimaan liittyvällä pilotilla yrittää täyttää sitä uuden tiedon hankintaan ja soveltamiseen liittyvää vajetta, joka jää erinäistä tutkimusnäyttöä tarjoavien organisaatioiden (esimerkiksi yliopistot, tutkimuslaitokset, ministeriöt ja muut julkishallinnolliset päätöksentekoelimet) ja kunnan väliin. Kunnan on hankala luottaa suoraan pelkästään kaupallisia intressejä ajavan yhtiön tietoon. Toisaalta kunnalle ei ole järkevää toimintaa syventyä yksittäisenä projektina heitä koskevaan tuulivoimahankemukseen määrättömillä resursseilla. Resurssit on järkevämpi suunnata esimerkiksi koulutukseen ja sote­asioihin, koska niillä on kunnan kannalta enemmän merkitystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti